R-Type
Julkaisuvuosi: 1988 (Commodore 64)
Alustat: Commodore 64, Amiga ja vuosien saatossa pitkä liuta muita.
Kehittäjä: Rainbow Arts (Commodore 64)
Julkaisija: Irem
Ehkä parhaat piripörimusiikit tulevat Commodore 64:stä, tuosta jalosta tasavallan tietokoneesta. Omat muistoni laitteesta ovat sekä vähäisiä että myöhäisiä, sillä pääsin käpistelemään konetta ensimmäistä kertaa vasta 2000-luvun puolivälissä (vai pitäisikö sanoa 00-luvun puolivälissä?). Silloinkin olin jo hemmoteltu pilalle moderneilla käyttöjärjestelmillä, enkä osannut käyttää härveliä. Jotkut pelit sentään sain ladattua disketiltä, kun isä kertoi mitä siihen komentoriville piti kirjoittaa. Onneksi musiikkia voi nauttia ilmankin kyseistä laitetta, YouTuben avulla.
R-Type on pelinä sivuttain etenvä avaruusräiskintä. Genrenä "aika perus", joskin pitää myöntää, että itse peliä en ikinä ole pelannut. Tai siitä edes kuullut ennen. Etsin vain yksi päivä hyvää C64-musiikkia, ja törmäsin tähän. Ilmeisesti kuitenkin suhteellisen hyvä lajityyppinsä edustaja. Alunperin peli julkaistiin arcadekoneena, mutta C64-wiki tietää kertoa, että peli on portattu Commodoren lisäksi monelle muullekin alustalle, esimerkiksi Amigalle. Mutta Amiga-version, tai monen muunkaan, musiikki ei vedä vertoja C64:n vastaaville. Alla näyte Amigasta:
Grafiikka on vähän nätimpää, mutta ei se musiikkia auta. Mielestäni vielä huonompaan suuntaan kuitenkin mentiin pleikkarijulkaisussa. Toki makuasia, mutta jokin tässä vähän tökkii. En sano liian moderniksi pelkästään sen takia että mukana on "oikeita instrumentteja". Ehkä ongelma on enemmänkin se, että musiikki kuulostaa vähän liiankin ysäriltä ja on hieman huonosti kestänyt ikää. Tai sitten syy on se etten ikinä ole omistanut PlayStationia enkä osaa arvostaa sen musiikkia. Kehuna kuitenkin voisi sanoa, että hyvin on saatu vaihtelua yhden kentän musiikkeihin, esimerkiksi alla olevassa kappaleessa tyyli vaihtuu moneen otteeseen.
Suolana pohjalle vielä vähän musiikkia Sega Master Systemille tulleesta versiosta. Siinä missä Commodoren musiikit ovat varsin eloisat huolimatta teknisistä rajoituksista, on Master Systemin musiikki hieman tukkoista, tai ainakin pelkistetympää. Melodiat ovat tosin silti tarttuvia, ja varsin hyviä. Ja Sega-version puolustukseksi on sanottava, että kyseisessä laitteessa on äänirautakin yksinkertaisempaa.
Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen taidan kuitenkin sivistää itseäni ja pelata R-Typeä jossakin muodossa. Sitten voinkin huomata kuinka olen tehnyt itsestäni pellen puhumalla soundtrackista tietämättä itse pelistä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti